Johdatus väritahnan suorituskykyindikaattoreihin, sinun ei pitäisi missata sitä!

1. Väritahnan sävytysvoima (sävytysvoima)
Vesiohenteisten väritahnojen vertailussa sävytyslujuus on tärkeä indikaattori, joka heijastaa väritahnan väripitoisuutta, värinkehityksen suorituskykyä ja pigmenttidispersion flokkulaatiota. Tiedot mitataan pigmenttilietteen osien lukumääränä, joka vaaditaan saavuttamaan 1/25 värin kansainvälisestä standardisyvyydestä (ISD). Mitä pienempi luku, sitä suurempi on sävytysteho. Numeroarvo edustaa valkoiseen pohjamaaliin lisättävää väripastaa grammoina: Lateksimaalissa - valkoisen pohjamaalin titaanidioksidipitoisuus on 25 % (1/25ST).

2. Väritahnan yhteensopivuus (värinkehityskyky - sormihiontamenetelmä)
Väritahnan ja käytetyn järjestelmän yhteensopivuus on avainasemassa vaikuttaessa joidenkin maalikalvojen kellumiseen, flokkulaatioon ja pintavirheisiin. Ennen kuin käytät väritahnaa värien sovittamiseen, muista tehdä yhteensopivuustesti. Lisäaineita voidaan usein käyttää ratkaisemaan väritahnan ja maalin yhteensopivuusongelmaa. Lisää väritahna valkoiseen maaliin, yleensä keski- tai vaaleaksi väriksi, ja levitä pinnoitettavan esineen tai pinnoitettavan esineen jäljitelmän pinnalle. Kun se on jähmettynyt, hio pinnoitteen pintaosa sormin. Tarkkaile kuivumisen jälkeen, onko siinä ilmeisiä värieroja. (Silmämääräinen tarkastus). Jos väritahnan hienous ei ole riittävä ja dispersiokyky on huono, väritahnan värikehitys on huono, mikä vaikuttaa maalin toistettavuuteen.

3. Väritahnan dispersiokyky (höytälöintiaste)
Pigmenttihiukkasten deflokkulaatioaste lisäaineilla määrää väritahnadispersion koon ja stabiilisuuden. Yleisesti ottaen on mahdotonta saavuttaa täydellistä deflokkulaatiota (eli pigmentit ovat järjestelmässä tasaisesti ja stabiilisti primääripartikkeleina), ja ne jakautuvat järjestelmässä vain tasaisesti pigmenttihiukkasten agglomeraattien muodossa. Hyvällä väritahnalla on erittäin korkea deflokkulaatioaste, eli agglomeraatit ovat mahdollisimman pieniä, jotta sillä on hyvä sävytyskyky, erinomainen värinkehitys ja säilytyskestävyys. Väritahnan huonosta dispergointikyvystä johtuen väritahnan pigmenttihiutaleiden ja perusmateriaalissa olevien valkoisten pigmentti- ja täyteainehiukkasten välinen migraatioero heijastuu suhteellisen helposti. Tämän eron vuoksi pigmenttihöylyt eivät useinkaan jakaannu enää tasaisesti ja muuttuvat kalvoksi, koska maalikalvon lämpötila-, tiheys- ja pintajännityseroista johtuen pigmenttihöylyt ja maalipohja osallistuvat luonnollisesti tähän liikkeeseen, ja pigmenttihöylytyksiä. erillään, mikä johtaa kelluviin väreihin ja kukkimiseen. Jos väritahnan dispergointikyky on hyvä, kelluva väri ja kukinta voidaan välttää. Lisäksi itse maalin hajonta vaikuttaa suoraan maalin kelluvaan väriin ja kukkimiseen.

4. Yksi väritahnan rakenteellisista ominaisuuksista (valonkestävyys, säänkestävyys)
Väritahnojen valon- ja säänkestävyys testataan ulkovalotuksella, mutta todellinen ulkovalotusaika on liian pitkä. Yleensä väripastan suorituskyvyn testaus tehdään enimmäkseen instrumenttien ja laitteiden simulaatiotesteillä.
Valonkestävyys: Käytä ulkona käytettävää akryylilateksimaalia tehdäksesi 1/3ISD- ja 1/25ISD-standardin värimalleja valotusta varten. Käytä xenon-valonlähdettä (1000 W) valottaaksesi 72 tuntia, käytä 1-8-luokan sinistä villaviivainta valottaaksesi samaan aikaan kuin tavallinen värinäyte ja saat värieron arvoon, luokka 1 on huonoin, arvosana 8 on paras, (värinmittausohjelmiston arvioima)
Sään kestävyys: Käytä valotukseen ulkokäyttöön tarkoitettua akryylilateksimaalia 1/3ISD- ja 1/25ISD-standardiväreillä. ATLAS-keinovanhentamisinstrumenttia käytettiin 500 tunnin valotukseen ja ISD-harmaata korttia värierojen luokittelussa, taso 1 oli huonoin ja taso 5 paras. (Värimittausohjelmiston arvioima)

5. Väritahnan pigmenttipitoisuus
Pigmenttipitoisuus on vain viitteellinen, eikä sitä voida käyttää indikaattorina arvioitaessa väritahnan suorituskykyä. Väritahnan sävytysvoima ei ole yksinkertaisesti verrannollinen pigmenttipitoisuuteen. Samalla pigmenttipitoisuudella on suuria eroja sävytysvoimakkuudessa eri hienoudella. Väritahnan sävytyslujuuden pysyvyyden varmistamiseksi väritahnan pigmenttipitoisuus muuttuu tietyllä alueella. Väriliitännän tiedoissa annettu arvo on tyypillinen viitearvo.

6. Väritahnan hienous
Hienous on intuitiivinen osoitin, joka heijastaa väritahnan värivoiman hajontavaikutusta ja säilyvyyttä. Yleisesti ottaen samalle pigmenttipastalle mitä pienempi hiukkaskoko on, sitä suurempi ominaispinta-ala, mikä lisää peittokykyä ja sitä suurempi sävytysteho; mitä pienempi hienous, sitä korkeampi kiilto, ja dispersiovaikutus ja säilytyskestävyys ovat huonoja. Parempi. Väritahnan hienous ei tietenkään ole niin hienoa kuin mahdollista, koska kun hiukkaset pienenevät ja niiden ominaispinta-ala kasvaa, absorboitunut valoenergia kasvaa ja myös vaurion aste kasvaa, jolloin säänkestävyys heikkenee; ja hiukkaskoko on liian suuri Maalikalvon muodostuessa ja kuivuessa veden saostuessa väritahna kulkeutuu pintaan, mikä voi helposti johtaa epätarkkoihin värisovituksiin ja värieroihin seinässä.

7. Väritahnan ja maalin yhteensopivuus
Ota sormihiontamenetelmällä 100 grammaa valkoista maalia, lisää 2-3 grammaa testattavaa väritahnaa, sekoita huolellisesti ja levitä pinnoitetun kohteen pinnalle. Kun se on jähmettymässä, hio pinnoitekalvon pintaosaa sormillasi, kunnes maalikalvo on täysin kuiva. Lopuksi tarkkaile, onko sormillasi hierottujen ja hieromattomien alueiden välillä värieroa. Jos ero on suuri, väritahnan ja testattavan maalin yhteensopivuus ei ole hyvä ja tällä väritahnalla valmistettu maali on taipuvainen kellumaan. väriilmiö. Jos värit ovat samat, ei yleensä esiinny kelluvia väriilmiöitä.

8. Väritahnan 2 rakenteelliset ominaisuudet (kemiallisten välineiden kestävyys)
Vesiohenteisten väriaineiden kemiallinen kestävyys on pääasiassa hapon ja alkalin kestävyyttä, eli kemiallista migraatiokestävyyttä. Tämä suorituskyky riippuu olennaisesti itse pigmentistä ja se on otettava huomioon ulkokäyttöön tarkoitetuissa väriaineissa. Yleensä vesiohenteiset pinnoitteet vaativat myös hapon ja alkalin kestävyyttä, mutta eivät vaadi orgaanisten liuottimien ja muiden kemikaalien kestävyyttä. Haponkestävyys ja alkalinkestävyys: Standardin DIN16524 mukaan väritahna kuivataan (105 astetta) ja laitetaan 1 % rikkihappo- ja 2,5 % natriumhydroksidiliuokseen 24 tunniksi, sitten otetaan pois ja pestään sen hapon ja alkalin kestävyyden mittaamiseksi. . . Verenvuoto- ja värimuutosten perusteella se arvioidaan 5-tason standardin mukaan. Taso 5 osoittaa erinomaista hapon ja alkalin kestävyyttä ja taso 1 erittäin huonoa hapon ja alkalin kestävyyttä.

9. Muut väritahnan fysikaaliset ja kemialliset parametrit
(tiheys, viskositeetti, pH-arvo, pigmenttipitoisuus, kiintoainepitoisuus, hienous ja kiilto)
Tiheys: Yksikkö on grammaa/kuutiosenttimetri, ja mittausmenetelmä on GB/T1756:n määräysten mukainen.
Viskositeetti: tärkeä indikaattori, joka heijastaa väritahnan säilyvyyttä. (STM-Ⅲ Stormer-viskosimetri)
PH-arvo: PHB-2 kannettava pH-mittari mittaa vesipohjaisten korkealaatuisten väritahnajärjestelmien pH-arvon (PH-arvon), joka on yleensä välillä 7-10. Siksi väritahnojen värin säilyvyys ja sävytyslujuus pinnoitusjärjestelmissä, joiden pH-arvo on 7-10 Erinomainen värinkehitys ja muut ominaisuudet.
Hienous ja kiilto: intuitiivinen osoitin, joka heijastaa väritahnan dispersiovaikutusta ja säilyvyyttä. Yleisesti ottaen samalla pigmenttipastalla mitä pienempi hienous, sitä korkeampi kiilto ja sitä parempi dispersiovaikutus ja säilytyskestävyys.

10. Väritahnan laadun pysyvyys
Yleensä väritahnan kiintoainepitoisuuden, hienouden, viskositeetin, sävytyslujuuden, värin kehittymisen, valon ja sään kestävyyden jne. sakeus varmistetaan tuotantokaavan - raaka-aineet - tuotantoprosessi - lopputuotteen tiukan valvonnan avulla. (Arvioi käyttämällä värin täsmäytysohjelmistoa, Lab-arvoa ja värieroohjausta DE < 1.0)
Yleensä vesipohjaisten väritahnojen säilytyskestävyys ei osoita selkeitä vikoja, kuten delaminaatiota, agglomeroitumista, karkeutumista ja saostumista, kun niitä säilytetään huoneenlämmössä noin 25 astetta yhden vuoden ajan, eikä sävytyslujuudessa, värin kehittymisessä ja muissa fysikaalisissa olosuhteissa. ja kemialliset ominaisuudet eivät heikkene merkittävästi. Yleensä ikääntymisen määrittämistä voidaan nopeuttaa lämpövarastointi- ja pakastuskokeiden avulla, ja arviointi voidaan tehdä tölkin avausvaikutusten arviointi- ja värinsovitusohjelmiston avulla.